Armo ja haitalliset tavat
Haitallisia tapoja voisi verrata suohon, siellä on vaikea liikkua ja sieltä on vaikea päästä pois. Ympärillä ei oikein ole mitään mihin tarttua.
Uskossamme ei ole kyse siitä kuinka onnistumme pysymymään erossa haitallisista tavoista vaan vapahtajamme onnistumisen korostamisesta. Vapahtajamme on kyennyt elämään elämän niin, että se miellyttää Jumalaa.
Evankeliumeita lukiessa ei voi muuta, kuin ihmetellä sitä mitä tapahtui, kun ihmiset kohtasivat Jeesuksen. Jeesus julisti vangituille vapautusta ja hänet kohdanneet ihmiset saivat tarvitsemansa avun. Mikä on tuon vapauttavan voiman salaisuus?
Oletko koskaan ajatellut voi kunpa olisin parempi isä, äiti, puoliso, pomo tai työntekijä? Jos olemme rehellisiä, meistä jokainen tuntee luissa ja ytimissä raamatun viiltävän totuuden "...sitä hyvää, mitä minä tahdon, sitä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen..." Raamattu sanoo myös, että jokainen meistä on syntiä tehnyt, meissä on siis hyvin vahva taipumus tehdä asioita jotka eivät ole itsellemme tai toisille hyväksi. Jos kadotamme tämän totuuden meistä itsestämme, mihin tarvitsemme enää vapahtajaa? Meillä jotka olemme vuosia uskoneet on taipumus ajatella, että ei tässä enää niin syntisiä olla ja tuore kosketus vapahtajasta alkaa muuttua kuivaksi, kuin leivän kannikka huoneen pöydällä ilman suojaa.
Jo ennen, kuin me välitimme Hänestä, rakasti Hän meitä. Kunpa me kykenisimme näkemään välähdyksiä tästä rakkaudesta, "ennenkuin me välitimme Hänestä, Hän rakasti!" Tässä on evankeliumin voiman salaisuus. Hän silti rakastaa ja välittää vaikka emme ole täydellisiä, uudestaan ja uudestaan. Siinä on käsittämätön muuttava voima, koska tajuamme ettei ole kyse ensisijaisesti muuttumisestamme vaan siitä uskommeko tuohon armon sanomaan. Sanoma pysyy muuttumattomana, oli meillä suuria riippuvuuksia tai ei.
Sillä niin paljon Jumala rakastaa YHÄ tänäänkin maailmaa, että Hän antoi poikansa edestämme.
Uskossamme ei ole kyse siitä kuinka onnistumme pysymymään erossa haitallisista tavoista vaan vapahtajamme onnistumisen korostamisesta. Vapahtajamme on kyennyt elämään elämän niin, että se miellyttää Jumalaa.
Evankeliumeita lukiessa ei voi muuta, kuin ihmetellä sitä mitä tapahtui, kun ihmiset kohtasivat Jeesuksen. Jeesus julisti vangituille vapautusta ja hänet kohdanneet ihmiset saivat tarvitsemansa avun. Mikä on tuon vapauttavan voiman salaisuus?
Oletko koskaan ajatellut voi kunpa olisin parempi isä, äiti, puoliso, pomo tai työntekijä? Jos olemme rehellisiä, meistä jokainen tuntee luissa ja ytimissä raamatun viiltävän totuuden "...sitä hyvää, mitä minä tahdon, sitä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen..." Raamattu sanoo myös, että jokainen meistä on syntiä tehnyt, meissä on siis hyvin vahva taipumus tehdä asioita jotka eivät ole itsellemme tai toisille hyväksi. Jos kadotamme tämän totuuden meistä itsestämme, mihin tarvitsemme enää vapahtajaa? Meillä jotka olemme vuosia uskoneet on taipumus ajatella, että ei tässä enää niin syntisiä olla ja tuore kosketus vapahtajasta alkaa muuttua kuivaksi, kuin leivän kannikka huoneen pöydällä ilman suojaa.
Jo ennen, kuin me välitimme Hänestä, rakasti Hän meitä. Kunpa me kykenisimme näkemään välähdyksiä tästä rakkaudesta, "ennenkuin me välitimme Hänestä, Hän rakasti!" Tässä on evankeliumin voiman salaisuus. Hän silti rakastaa ja välittää vaikka emme ole täydellisiä, uudestaan ja uudestaan. Siinä on käsittämätön muuttava voima, koska tajuamme ettei ole kyse ensisijaisesti muuttumisestamme vaan siitä uskommeko tuohon armon sanomaan. Sanoma pysyy muuttumattomana, oli meillä suuria riippuvuuksia tai ei.
Sillä niin paljon Jumala rakastaa YHÄ tänäänkin maailmaa, että Hän antoi poikansa edestämme.