Ymmärrys lisääntyy

Kirjoittaja on Hannu Hukkanen, seurakunta aktiivi.
​
”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet tutkivat sitä, ja ymmärrys lisääntyy.” Näin päätti taivaallinen hahmo puheensa Danielille. 

Danielin näkyä lopun ajoista ovatkin monet tosiaan tutkineet ahkerasti ja tulkintojakin on kertynyt mukavanlainen kirjo. Toisaalta on kiusaus hypätä vaikeaselkoisten ja varsinkin lopun aikaa käsittelevien tekstien yli kun niin pääsee vähemmällä.

Sitten tietysti osataan, kunnon perheyhteisön tapaan, kinastella eri tulkintojen paremmuudesta. Pahimmoillaan saadaan syntymään pysyvät jakolinjat eri tavalla ajattelevien välille jopa seurakuntien sisällä. 

​Siunattu asia, että meillä on tänä vuonna juhlimamme Reformaation tuloksena omalle ädinkielellemme, sydämemme kielelle, käännettynä useitakin raamattuversioita. Voimme tutkia ja vertailla suomenkielellä raamatunilmoituksen eri kohtia. Kuluneen syksyn aikana on seurakunnassamme pidetty raamattukoulua, jossa on tutustuttu alustavasti raamatun kirjoihin ja niiden taustoihin. Nyt vaan Sanaa lukemaan ansiokasta materiaalia hyödyntäen. Mutta mistä sitten johtuu että raamatusta, vaikkapa vain yhdestä jakeesta voi syntyä erilaisia tulkintoja?

Raamatun valon kulkua ihmismieleen on mielestäni osuvasti kuvattu vertaamalla sitä näkyvän valon jakautumiseen prismassa. Kun valo kulkee harvemmasta aineesta tiheämpään, sen kulkusuunta taittuu ja prismassa tai lasin leikkauspinnassa eri aallonpituiset valon osat jakaantuvat värilliseksi kirjoksi, sadepilvessä sateenkaareksi.

​Ihmisen mieli on kuin tuo prisma. Jos raamatunlukijalla on asenne, että raamattu on vain samanlainen paimentolaissatujen kokoelma kuin muillakin Lähi-idän muinaiskansoilla tai että mitään Jumalaa ei ole, eikä ihmeitä tapahdu, eikä ennustuksia voi olla jne, niin raamatun valo ikäänkuin kimpoaa prisman etupinnasta takaisin ja kokemus Sanasta jää ulkopuoliseksi.

Jos lukijalla sen sijaan on nöyrä ja kunnioittava asenne raamattua kohtaan, hän päästää valon ”prismansa” sisään, jossa se hakee suuntansa aiemmin omaksuttua tulkintaperinnettä myötäillen. Luetun ymmärtämiseen vaikuttaa hyvin moni muukin tekijä, ns. esiymmärrys, raamatunlukukokemus, oman tutkimisen määrä ja laatu, yleistieto raamatun eri kirjoista, historiasta, kielistä, jne. Eipä siis ihme, että kun meitä on niin moneksi, niin tulkintojakin voi olla monenlaisia. Tässä piileekin eräs seurakunnan mahtavista rikkauksista. On antoisaa olla juttusilla raamattua tutkivan ystävän kanssa ja vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia tuoreimmista löydöistä. Saada uusia havahtumisia ja ehkä jopa ilahduttaa toista omilla havainnoillaan.

Erimielisyyksiä ei pidä päästää valloilleen vaan pitää mielessä Paavalin neuvo ”Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!” 

Mitä enemmän raamattua tutkimme ja luemme eri tavoin, sitä enemmän ymmärryksemme karttuu ja rikastuttaa seuraavia lukukertoja ja yhä vähemmän huomaamme tietävämme. Toisaalta alussa mainitut tulkintaperinteemme ja ennakkoasenteemme tarvitsevat jatkuvaa kopistamista, analysointia, koeponnistamista ja luultavasti silloin tällöin myös uudelleen arviointia. ”Valvo itseäsi ja opetustasi”, kehotti Paavalikin Timoteusta. Olisi yhteisen hyvämme kannalta oivallista, jos emme jämähtäisi kovin pysyvästi omiin tulkintapoteroihimme. Miten se arkkivaari Kekkonenkin sanoi aikoinaan: ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.”

Valistuksen ajan 300-vuotinen perinne on raamatun hyljeksinnässä saavuttanut jo ”kunnioitettavan” tason. Raamattunsa tosissaan ottavat ovat joutumassa yhä selvemmin oudoksi vähemmistöksi. No, sen ei pitäisi meitä hämmästyttää. Arvomyllerryksen todennäköisesti vain kiihtyessä joudumme yksilöuskovina ja seurakuntina entistä perusteellisemmin turvautumaan Jumalan Sanaan. Rivijäsenen perusturvaa helpottaa kun ja jos seurakunnalla on selkeät tulkintalinjat ja niitä aika ajoin jäsenistölle selvin sanoin julistetaan. Helluntaikirkolta löytyy linjaukset esimerkiksi raamatusta, pelastuskysymyksestä ja Israel-teologiasta mutta lopunaikojen tulkinnassa on esitelty kaksi näkökantaa. Ihan hyvä niin.

Näin reformaation juhlavuoden lopulla lienee paikallaan muistutella itselleen mihin toivomme perustuu, mikä kuuluu pelastavaan uskoon, harrastaa rakentavaa yhteyttä tämän ytimen ympärillä ja jättää ”ulommalla kehällä” olevat oppikysymykset niille kuuluville sijoille.
​
Risto Santala totesi jossain kirjassaan, että 1 Kor 13:9 toteamus ”Tietämisemme on näet vajavaista” on vuoden 1917 ruotsalaisessa käännöksessä ilmaistu sanoilla ”Ty vår kunskap är ett styckverk” eli tietomme on vähän kuin palapeli. Yhdellä on yksi pala ja toisella kaksi tai useampi. Kenelläkään meistä ei ole kaikkea tietoa joten tutkitaan lisää yhdessä ja erikseen ja iloitaan jos ja kun joku löytää lisää paloja yhteiseen palapeliimme.