Asenne ratkaisee

​Opettaja katsoo pää hassussa asennossa alaspäin halveksuen "oletko sinä se uusi poika? Kutsut minua ROUVA adamsoniksi; onko selvä?" Kyllä vastaan. Tuleppas kirjoittamaan nimesi taululle Rouva Adamson käskee. Piirsin taululle tikku-ukon, jotkut nauroivat taustalla. Kirjoita uudestaan opettaja pyysi. Taas piirsin tikku-ukon, oman koiran ja jotain muutakin. En osannut kirjoittaa. Opettaja reagoi "tässä näette surkimuksen, teistä ei saa tulla tällaisia. Surkimus on yhtä kuin Willard". Opettaja tuhosi koulutustieni, hän tuhosi minut. Aloin vetäytyä omiin oloihini ja aloin muotoilla hammastikkujen päihin naisten kasvoja.

Tarinan ensimmäisestä lauseesta lähtien puskee läpi opettajan asenne eli suhtautumistapa. Asenne uutta kohtaan jo ennenkuin opettaja oli tutustunut henkilöön tai asiaan. Opettajalla oli tapa suhtautua jo valmiiksi, se oli korostavan hierarkinen ja alentava. Opettaja pyysi oppilasta kirjoittamaan nimensä. Se meni hänen mielestään väärin, väärin, väärin ja useamman kerran vielä lisää VÄÄRIN. Sitten opettaja sortuu siihen mihin moni meistäkin, kun asiat ei suju tottumallamme tavalla, nimittäin turvautuu sanojen negatiiviseen voimaan.

Opettaja viiltää sanoillaan ja julkisesti. Hän leimaa Willardin alimpaan luokkaan mihin leimata voi "TEISTÄ ei saa tulla tällaisia SURKIMUKSIA". Opettaja antaa asenteensa muuttua sanoiksi ja sanojensa muuttua teoiksi. Hänen tekonsa on julkisesti asettua toista vastaan ja aiheuttaa nöyryytys. 
Asenne on saanut opettajan kadottamaan koko tehtävänsä ytimen. Opettajan tehtävän ydin on opettaa ja oppimisen pahin vihollinen on uskomus ettet voi oppia tai ettei sinusta ole mihinkään. Jos kadotamme opettamisen ja oppimisen ytimen yhteisössä, olemme ongelmissa. Kevyempänä esimerkkinä; miten yleistä onkaan työpaikoilla liian lyhyt ja ohut perehdyttäminen työhön?

Muistatko minkä tehtävän saimme Jeesuksen viimeisimpänä kehoituksena? Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni. 
-Miten? Opettamalla heitä. 
-Missä? Seurakunnassa. 
-Meillä ei oikeen oo ketä opetuslapseuttaa?
-Höpö, höpö, olemmeko koskaan ajatelleet, että seurakunnat on täynnä ihmisiä jotka haluaisivat palvella ja kasvaa palvelemisessa - sekin on opetuslapseuttamista. Opettaminen ja opetuslapseuttaminen vaatii asennetta.

Asenne vaatii rakkautta, ilman rakkautta ei ole asenteesta hyötyä, koska ennemmin tai myöhemmin se kohdistuu toisiin kylmyytenä ja kovuutena. Siitä asenteesta meidät tunnetaan, että me rakastamme toisiamme? Rakkaus vaatii asennetta, sitoutumista, sydämellistä armahtavaisuutta. Kristillisenä yhteisönä ja seurakuntana emme voi menettää tällaista suhtautumista toisiimme. Negatiivinen asenne on vaarallinen voima vaikka suurin osa meistä ei suhtaudu toisiin tai asioihin niin voimakkaasti, kuin tarinan rouva Adamson.

Rakastava asenne, sitoutunut asenne ja sydämellinen asenne ovat asioita joita työkaverisi, pomosi ja asiakkaasi arvostavat ehkä eniten. Ehkä vapahtajastamme huokui jotain tällaista?

Saatamme huomata asenteessamme korjaamisen varaa ja joskus muuttuminen voi tuntua loputtoman vaikealta. Minun ja sinun tarina voi päättyä hyvin, jos ymmärrämme puutteinemme katsoa vapahtajamme asennetta meihin, sä riität. Alun tarina myös päättyy onnellisesti ja pojasta kasvaa maailmankuulu mikrokuvien veistäjä Willard Wigan.

- Jani Rantonen