Kirjoittaja Jani Rantonen: aviomies, kolmen lapsen isä, liikenneopettaja ja seurakunta-aktiivi.
Tässä on yksi seurakuntatyön periaate jonka iso osa meistä vastuunkantajista allekirjoittaa: Haluamme tunnustaa tasapuolisesti eri armoitukset ja Jumalan antamat lahjat. Osa julistaa, osa avustaa ja osa julistaa ja avustaa. Avustuksella tarkoitan kaikkea mahdollista mikä tukee evankeliumin julistusta ja seurakunnan olemassaoloa. Tämä periaate tunnistaa armoituksia ja lahjoja on usein meidän vahvuutemme ainakin niissä kristillisissä yhteisöissä, joissa itse olen ollut mukana. Me puhumme paljon lahjoista ja niiden käytäntöön panemisesta ja usein melkein kaikkea pääsee seurakunnassa tekemään. Haasteena näkisin armoituksien ja lahjojen käytön jatkuvuuden. Joidenkin palveleminen loppuu kuin kanan lento ja joidenkin hiipuu kuin hiillos ilman halkoja. Ongelmia voi olla esim.
Eräässä seurakunnassa nuori koki innoituksen ja kirjoitti aavistuksen kärkevän kirjoituksen. Hän lähetti sen toimituksen vastaavalle, joka tykkäsi kirjoituksesta ja lähetti sen eteenpäin pastorille. Aikaa kului eikä mitään kuulunut. Nuori alkoi selvittää mistä oli kysymys. Syy miksi kirjoitusta ei julkaistu oli, että kirjoituksessa mainittiin mm. erään talousvaikeuksiin joutuneen pastorin nimi. Nuori kysyi pastorilta, että miksi tämä ei ollut sanonut asiasta, sillä se kohtahan olisi voitu poistaa kirjoituksesta. Lisäksi tapauksesta oli aikaa vaikka kuinka kauan ja kyseinen pastori oli tehnyt asiasta parannuksen. Osalle "kypsistä" seurakuntalaisista olisi ollut liikaa mainita tuon pastorin nimi. No nuoren aktiivisuus palkittiin ja kirjoitus hieman muokattuna julkaistiin. Liian usein ihmisiä jätetään sivuun aika pienten asioiden takia. Liian usein jäämme itse sivuun pienten asioiden tähden. Olet tärkeä, sinua tarvitaan! - Jani Comments are closed.
|
BloginKirjoittaja on aviomies, kolmen lapsen isä, autokouluopettaja ja seurakuntamme aktiivi. Arkisto
May 2018
Kategoria |